LuontoBlogin aiheet

Onko ihminen jäävitön harrastamaan luonnonsuojelua, kun on itsekin osa luontoa. Ovatko teollistuneet maat jäävittömiä suojelemaan kehittyvien maiden viidakoita ja sademetsiä. Ovatko kaupunkilaiset jäävittömiä suojelemaan maaseudun asukkaiden elinympäristöä. Kovasti sitä ainakin tehdään. Ns. villin alkuperäisluonnon suojelu ei vaadi mitään toimia - ainoastaan rauhaan jättämistä eikä se vaadi budjettivaroja. Kirjoita sitten näiden ukkospilvien alla jotain ylösrakentavaa. Luonnonsuojelussa pukki on  kaalimaan vartijana ja Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä.

Olen seurannut aamukahvia siemaillessani sinitiaisen puuhaa terassin tolppaan ripustetun pöntön liepeillä. Asuntomarkkinoilla on toki tarjontaa, pönttöjä on ripoteltu pitkin metsää, mutta jotenkin juuri tämä viritelmä kelpasi. Syytkin tiedetään. Niitä on kolme; sijainti, sijainti ja sijainti. Itä-Suomi, haja-asutusalue ja kehnot tiet. Ukkotintti teki löydön ja alkoi oitis kuuluttaa reviirilaulullaan kämpän ja itsensä hyviä puolia. Löytyi siihen lopulta akkakin. Peräjälkeen mentiin sisään, ulos, sisään ulos. Hetken pariskunta katsoi toisiaan huuli pyöreänä ja sitten alkoi tohina. Sammalta ja heinää tukkukaupalla sisään aamutuimaan. Pieni lepo ja sitten taas pehkua pirttiin innosta soikeana. Kumpainenkaan ei näyttänyt miettivän elämän tarkoitusta.

Sydän heltyi sitä katsellessa. Mikä voi olla herttaisempaa kuin toimiva parisuhde ja yhteinen päämäärä. Romantiikasta en tiedä tinttien elämässä, mutta toisiaan ne selvästi tarvitsivat. Kauniimpaa se on katsella kuin suvuton lisääntyminen silmikoitumalla. Mikäs tässä. Kohta alkavat radion kesäiset luontoillat. Niiden naivismi ei häiritse. Se on hellyttävän kotoista.

Poika soitti Hollannista. Pitkään tekeillä ollut kirja alkaa valmistua. Neuvoin, että älä liikaa hio, jätä vähän rosoiseksi. Muutoin  teos on pian liukas kuin saippua eikä pysy kenenkään käsissä. Karsi vain kliseet, pysy tiekartalla, seuraa askelmerkkejä. Käytä maalaisjärkeä, sillä lisäät katu-uskottavuutta.

Sai uutinen vanhaan ukkoon vipinää. On yli kymmenen vuotta siitä kun itse oikein tosi mielessä tekstiä väänsin. Tiedän vanhasta kokemuksesta kuinka tässä käy. Aluksi riittää pieni on kaunista -periaate. Lopussa ratkotaan maailmankaikkeuden arvoituksia. Jatkan silti.

Jotkut ihmiset halailevat puita silkasta rakkaudesta luontoa kohtaan. Saa puille jutellakin, kun siltä tuntuu. Ovathan ne eläviä olentoja. Tämän kaiken voi tehdä ilman kasvomaskia. Naapurin vanha isäntä tunnettiin aikoinaan siitä, että hän kuljeskeli metsässä kädet selän takana ja tarinoi puilleen. Nuorille puille hän lupasi vielä hyviä kasvun vuosia, mutta järeät puut saivat kuulla olevansa lautapinossa enemmän edukseen. 

Itse olen pannut merkille, että myös puut osaavat puhua. Männyt humisevat, kuuset tohisevat, haavat havisevat. Metsänpohjan pienen ja kauniin kuusama-kasvin vanamonkin voi löytää kuulon perusteella. Kukinta-aikaan ne eivät malta olla sipisemättä. Runo-herkkä ihminen voi sen kuulla. Luonto itsessään ei harrasta hentomielisyyttä. Kaikki resursoidaan. Myös niin kuin hyvin tunnetaan, vaihtokauppaa (kukka-mehiläinen) ja yhteistyötä (symbioosit) esiintyy, mutta ei vastikkeetonta apua, saati halailua ja luonnonsuojelua. Villissä luonnossa luonnonsuojelu on kerrassaan luonntotonta. Se on ihmisten keksintö, ennen kaikkea cityihmisten. Katso luontoa ja huomaa; toukat järsivät puita kuoliaiksi, majavat tappavat tulvilla kokonaisia metsiä, merimetsot paskovat liitukallioiksi kokonaisia metsäisiä saaria.

Luonto ei ole sattumalta hierarkkinen. Se on toimivin hallintomalli pitkässä juoksussa. Hierarkian huipulla ovat pedot, ihminen ylimpänä, vaikka leikkiikin omia demokraattisia hallintopelejään. Vapaana luonnossa matriisi- tai asiantuntijaorganisaatiota ei esiinny. Sen enempää susilaumasta kuin mikrobien joukosta. Luonnonsuojelua harrastaa vain ihminen - miksihän? Jos kysymykseen yrittää vastata, syö omaa häntäänsä. Kunnes huomaa, että se on jo syöty. Korallit eivät tarvitse miljonäärien sukellussafareja, linnut eivät tarvitse hiluja kinttuihinsa eivätkä nisäkkäät kameran mötisköä niskaansa. Luontoharrastus on muuttunut enemmänkin tosi-tv tirkistelyksi.

Muulta luomakunnalta toisin kuin ihmiseltä puuttuvat työkalut tuhota täysin omat eväänsä. Ihmisen asema on erityinen, jos ei muista, niin itsekkäistä syistä. Tasapaino villissä luonnossa toimii siksi, että siellä aika on ehtymätön luonnonvara. Aika korjaa tuhot ja etsii uusia sopeumia. Tehokkuuden perässä juoksevalle ihmiselle aika on niukkuustekijä. Tulee kiire, kun millään ei ehdi tehdä kaikkea, mikä teknisesti olisi mahdollista.

Ihmisen ja eläinten periaatteellisia eroja on selvitetty uskonnon ja tieteen voimin. Puhekykyä pidetään yhtenä erottavana tekijänä. Se on helppo uskoakin, kun vain ihmiset tuppaavat uskomaan ihmisten puheita mieluummin kuin silmiään Puhetaito on sosiaalisen viestinnän ja ennen muuta manipulaation väline. Ihminen uskoo puhetta uudestaan ja uudestaan vaalikausi toisensa jälkeen. On muitakin vissejä eroja, kuten kuolematon sielu ja tietoisuus omasta olemassaolosta. Tällä pötkitäänkin pitkälle maailman pelastamisen saralla. 

Luontoa ei pidä rakastaa, sillä pelin se tulee helposti halittua kuoliaaksi. Luontoa pitää kunnioittaa ja ottaa siitä oppia. Evoluutiolla on jo valmista dataa, jos se halutaan nähdä. Evoluution tuloksena ihmisestä tuli kanta-astuja, mutta nykyään ihminen lentää enemmän kuin linnut. Jotkut viettävät jo enemmän aikaa ilmassa kuin tervapääskyt. Kyllä maapallo kestää sen, että siivekkäät lentävät, eväkkäät uivat ja muut kävelevät tai ryömivät. Sitä se ei kestä, että yksi laji tekee kaikkia näitä. Turismia ja turhia kokouksia se ei kestä. Vanha intiaani neuvoi poikaansa: Lähde poika maailmalle, kulje kunnes löydät hyvän paikan elää. Jää siihen.